Omaura, erilainen tapa suorittaa peruskoulu.

Vuonna 1991 Pudasjärven kunnan ainoalla yläasteella, Rimminkankaan koululla, aloitettiin koulun itsearviointi. Arvioinnin perusteella valittiin kehittämiskohteita opetuksen eri osa-alueilta. 90-luvun puolessavälissä kehittämiskohteeksi valittiin erityisopetus, jonka yhtenä osa-alueena oli ESY-luokka.

Varoja lisäresursseihin ei ollut, joten keinot kehittämiseen oli löydettävä koulun omin keinoin, omista resursseista ja tekemällä yhteistyötä eri osapuolten kanssa. Tällöin perustettiin edelleenkin toimiva Syrjäytymisen yhteistyöryhmä, jossa oli edustettuna kunnan eri hallintoalat, työvoimahallinto, poliisi, seurakunta, eri koulumuodot jne. Ryhmän yhtenä tärkeimpänä tehtävänä oli syrjäytymisen ehkäisy.

Tilanne oppilaiden kohdalla ei ollut kehuttava noina aikoina. Torstaisin, käräjäpäivänä, koulussa ei ollut juurikaan oppilaita, koska heidät oli haastettu käräjille milloin mistäkin syystä. Kuka oli syytettynä, kuka todistajana, kuka asianomaisena, kuka ottamassa oppia.

Ongelmia riitti taatusti myös kotiin, kouluun vieläpä yhteiskunnallekin, sillä maksaahan esim. nuorisopsykiatrian vuodepaikka 2000 markasta yli 10000 markkaan vuorokaudessa.

Tyypillisiä piirteitä oppilaille oli ja on nykyäänkin:

- Kouluallergisuus (Takala),
- halu elää raatamatta,
- ei harrasteita,
- negatiivinen ja/tai aggressiivinen asenne koulua ja opettajia kohtaan,
- päämäärättömyys, elämä tuuliajolla,
- yleinen jäsentymättömyys (kyvyt, persoona),
- alkoholi ja huumeongelmat,
- irtolaisuutta, jopa itsensä kauppaamista,
- aktiivinen passivisuus. Ts. oppilaat näkivät todella vaivaa, ettei heidän tarvitsisi osallistua mihinkään opiskeluun liittyvään.
- heikko itsetunto
- kodeilla ei ole minkäänlaista otetta nuoriin.

Kaikillahan ei tietenkään tällaisia ongelmia ollut, joukossa oli myös aina jokunen perinteinen laiskanpulskea vötkäle, joka oli aina saanut tahtonsa läpi, mutta jonka kanssa kyllä selvittiin, kun osasi vetäistä oikeasta narusta, aika usein kylläkin yrityksen ja erehdyksen kautta.

Mutta jotain oli tehtävä...

Ja tehtiin.

Ei millään ylempää tulleen määräyksen perusteella, vaan tutustumalla eri vaihtoehtoihin ja valitsemalla niistä soveliain vaihtoehto. Tietenkin koululta, hallinnolta ja opettajilta oli myös löydyttävä halukkuutta muutoksiin.

Tällöin muutettiin ESY-luokka Omaura-luokaksi (hallinnollisesti kuitenkin edelleen ESY-luokka), jolloin ainakin osa koulun oppilaista, joilla on sopeutumisvaikeuksia kouluun, voisi käydä koulua tavalla, joka sopisi heille, ja antaisi heille elämänhallintataitoja ja samalla sosiaalistaisi nuoren ei ainoastaan kouluun vaan myös ympäröivään yhteiskuntaan.

Ensimmäinen toimenpide oli sopivan tilan löytäminen. Tiloiksi valittiin vanhan oppilasasuntolarakennuksen yläkerta, josta saatiin erilaisia opiskelutiloja helposti ja samalla tiloista saatiin vähemmän luokkahuonemaisia. Tiloja on erityisopetuksen käytössä tällä hetkellä kerrostalon yläkerran verran. Eli riittävästi.

Tärkeintä oli pyrkiä pois näistä entisistä luokkahuonekohtaisista, 45 minuutin oppitunnin malleista ja samalla myös irti perinteisistä oppilaiden ja opettajan oppimiskäsityksistä, jotka aiheuttivat ainakin oppilaille kouluallergianäppylöitä.

- Oppiminen on sitä, että ollaan oppitunneilla, vaikka ei paljon kiinnosta
- Opettajan pitää opettaa, mieluummin kuitenkin toisessa huoneessa
- Pitää olla lukujärjestys, tietää ainakin missä on istuttava
- Koulussa ei saa olla mukavaa
- Vaikka ei tee mitään, tulee opettajan saada oppilas tekemään jotakin. Kuluuhan aika paremmin.
- Se, mitä koulussa tulee oppia, lukee oppikirjoissa

Myös opettajan oli päästävä eroon entisestä opettajan roolistaan ja opittava, että kaikkea ei tarvitse OPETTAA, vaan oppimista tapahtuu koko ajan ja oppilas pystyy myös itsenäiseen opiskeluun.

Samoin opettajan oli asetettava asiat tärkeysjärjestykseen ja mietittävä, mitkä asiat on opiskeltava ensin, jos oppilaan asiat ovat aivan kaoottisessa tilassa – elämänhallintataitoja vai esim. ruotsin kielen deklinaatioita (anteeksi ruotsin opettajat).

Tietenkin mielessä oli pidettävä se, että oppilaiden oli selvittävä jatko-opinnoista ja heidän on saatava riittävät tiedot ja taidot selvitäkseen, mutta ensin heidän on motivoiduttava opiskelun suhteen. Luokasta ei saanut tulla isojen lasten päivähoitolaa, vaan opiskelulla oli sentään oltava pääpaino.

ESY-oppilaat ovat joissakin asioissa hyvin patavanhoillisia ja uusien asioiden omaksuminen vaatii opettajan taholta usein viekkautta ja vääryyttä, jotta uudet asiat saataisiin omaksuttua. Oppilaalle ja huoltajalle oli myös tehtävä selväksi se, millaiseen luokkaan oppilas oli menossa, ja millaisia menetelmiä siellä käytettiin. Liikaa ei voinut informoida. Tarpeen vaatiessa tilanneselostus oli annettava jopa kummeille.

Omaura-luokkasiirto vaatii huoltajan suostumuksen ja siirron vahvistaa koulutuslautakunta. Ns. pakkosiirtoihin ei ole tarvinnut mennä.

Uusia totuteltavia asioita olivat

1. Työpaikkaopiskelujaksot
Työpaikoilla ollaan Pudasjärven Omaura-luokassa 4 kertaa lukuvuoden aikana 5 viikkoa kerrallaan. Viikon aikana ollaan 2 päivää koulussa ja 3 päivää työpaikoilla.

Työpaikkaopiskelujaksoilla oppilaille annetaan kirjallisia tehtäviä, jotka pyritään liittämään kouluopiskeluun. Kirjallisissa tehtävissä on aina myös yksi laajempi tehtävä, jonka oppilas esittää muille oppilaille. Jos kynä ei tahdo pysyä kädessä, voi tehdä myös videoelokuvan työpaikasta.

Työpaikkatehtävissä on eriytettävä.

Oppilas pitää myös päiväkirjaa työpäivistään.

Työpaikalla oppilasta ohjaa työnohjaaja eli mentor, joka auttaa myös työpaikkatehtävien tekemisessä.

Työpaikkajaksoilla pyritään elämänhallintataitojen parantamiseen ja onnistumisten myötä myös itsetunnon kohottamiseen. Eli tarvitaan jotain, joka nostaa oppilaan pään pystyyn.

Oppilas tekee työpaikan kanssa sopimuksen, johon on kirjattu työaika ja tehtävät. Lisäksi oppilas saa työtodistuksen työpaikaltaan.

Periaatteena on myös se, että työnantajalle on oppilaasta myös käytännön hyötyä. Ainahan työpaikkaopiskelujakso ei onnistu ja yleisin syy epäonnistumiseen on se, että oppilaalla ei ole riittävästi tekemistä työpaikalla.

Työpaikkaopiskelujen välissä on 3-4 viikon mittainen intensiiviopiskelujakso, jolloin keskitytään yleensä vain muutamaan aineeseen viikossa. Intensiivikursseja voi olla vetämässä myös muut yhteistyökumppanit esim. seurakunta, nuorisotoimi, liikuntatoimi, urheiluseura, ammattioppilaitos.

2. Oppilaalle ei anneta valmista lukujärjestystä,
vaan hänen on laadittava viikkosuunnitelma opettajan antamien tuntimäärien mukaan. Joitakin aineita on suunnitelmaan sijoitettu valmiiksi esim. liikunta, valinnaisaineet, matematiikka ja kielet, jotka vaativat opettajan ohjausta.

Oppilas kantaa suunnitelmansa myötä vastuuta omista opinnoistaan.

3. Nuoret ovat alkuviikkojen aikana leireillä,
johon on liitetty elämyskoulutusta, jolla pyritään itseluottamuksen kohottamiseen ja sitä kautta parempaan käyttäytymismalliin. Samalla pyritään toimimaan ryhmänä. Toinen auttaa toistaan. Myös opettaja on yksi ryhmän jäsen.

4. Oppilaalle laaditaan HOJKS,
henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma sekä mahdollisesti HUS (henkilökohtainen urasuunnitelma). Laadinnassa ovat mukana kaikki oppilaan kannalta tärkeät henkilöt.

Lisäksi oppilaalle laaditaan osana HOJKS:a opintokirja, johon on merkitty ne vaatimukset, mitkä hänen on opiskeltava saadakseen hyväksyttävän arvosanan kustakin kurssista.

Opintokirja on oppilaalle hyvin tärkeä asiakirja ja luo turvallisuutta, sillä hän tietää, että, jos hän tekee opintokirjan suoritukset, niin hän siirtyy varmasti seuraavalle vuosiluokalle tai saa päättötodistuksen.

Uskomattomalta tuntuu, kun pahimmanlaatuinen skini tulee kysymään: "Saanko viedä biologian kirjat kotiin ja tehdä siellä tehtäviä, jotta saisin kurssin valmiiksi"?

Kysyminen tapahtuu tietenkin tilanteessa, missä ei ole muita kuulemassa, ettei maine menisi.

5. Tiivis yhteistyö huoltajien kanssa.
Usein huoltajat ovat menettäneet uskonsa kasvatustehtäväänsä, ja heidän työtään on pyrittävä tukemaan kaikin mahdollisin keinoin. Yhteistyössä kodin ja koulun kesken on nuorelle löydyttävä rajat, joiden mukaan yhteiskunnassa on elettävä.

Huoltajien osallistuminen arviointiin on myös ensiarvoisen tärkeää. Heidän on saatava sanoa mielipiteensä siitä, mikä on edesauttanut opiskelua ja mikä on haitannut sitä.

Arviointipalaverit, missä ovat mukana oppilas, huoltajat ja opettajat, ovat tärkeitä.

6. Oppilas osallistuu arviointiin aktiivisesti.
Hän tekee tavoitearviointia, sekä arvioi myös tavoitteidensa toteutumista.

Oppilas arvioi myös sosiaalisia taitojaan.

7. Jos apuna on esim. nuoriso-ohjaaja,
niin hänen tehtävänsä on harrastustoiminnan kehittäminen. Samoin leirien järjestäminen on hänen vastuullaan.

Tällä hetkellä Pudasjärven Omaurassa ei ole toista työntekijää.

Arviointia menneestä (mutu-tietämyksen pohjalta, tutkimusta ei ole vielä tehty)

- Rötöstelyt ovat vähentyneet olennaisesti. Tänä lukuvuonna ei ole vielä yhtään tapausta. Onko oppilasaines parantunut, vai onko menetelmästä jotain hyötyä?

- Koulumotivaatio on kasvanut "huolestuttavassa" määrin. Oppilaiden pinnaukset vähentyneet, minimitavoitteet ylitetään ilman jatkuvaa patistelua ja hyvin tavallista on omaehtoinen työskentely vapaa-ajalla. Motivaation kasvaminen on hämmästyttänyt opettajaa alusta saakka ja samoin edelleenkin, koska mitään hokkuspokkus temppuja ei ole tehty.

- Todistukset ovat parantuneet.

- Oppilaat ottavat itse vastuuta opinnoistaan.

- Todistukset työpaikoilta paranevat lukuvuoden aikana oleellisesti. Tästä ei voi tehdä muuta johtopäätöstä, kuin että jotain on opittu.

- Oppilas saa realistisen kuvan eri ammateista ja motivoituu samalla jatko-opintoihin.

- Käyttäytyminen on parantunut onnistumisten myötä. Joskus tuntuu jopa siltä, että oppilaiden kanssa ollaan barrikadin samalla puolella taistelun tiimellyksessä.

- Yhteistyö kodin kanssa on sujunut hyvin. Enää ei tarvitse ilmoitella pelkästään negatiivisia asioita tavan takaa ja huoltajatkin ottavat mielellään yhteyttä kouluun. Vanhemmille on järjestetty myös vanhempien kouluja. Kirjoittajan mielestä kuitenkin vähintäänkin 10 vuotta liian myöhään.

- Muu koulu on saanut työrauhan ESY-oppilailta.

Tulevaisuuden näkymiä

Vaikka tällä hetkellä asiat tuntuvat luistavan hyvin, on menetelmää kuitenkin kehiteltävä edelleen. Uusien luokkien mukaantulo on tärkeä asia, koska useamman ryhmän ääni alkaa jo kuulua. Periaatteena Omaura-luokissa on se, että kukaan ei piilota kehitelmiään, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Mukaan Omaura-luokaksi on helppo tulla, koska apua löytyy ongelmiin.

Pudasjärvellä seuraava kehittämisen kohde on ammatillinen Omaura, jossa alle 25-vuotiaille, kouluttamattomille ja työttömille nuorille pyritään saamaan ammattitutkinto. Ei keinolla millä hyvänsä, vaan omauramenetelmillä.


Teksti ja kuvat:

Timo Liikanen
Erityisluokanopettaja
Erityisopetuksen koordinaattori

PS. Jos alan haikailla vanhan ESY-luokan perään, niin eläkettä on jo lupailtu, kuitenkin vähintäänkin hullun paperit